Tunturipöllö mukana EEP-suojeluohjelmassa – lajin tarhakanta pyritään pitämään elinvoimaisena
Tunturipöllö mukana EEP-suojeluohjelmassa – lajin tarhakanta pyritään pitämään elinvoimaisena
Vielä 1900-luvun alussa tunturipöllö kuului Suomenkin vakituiseen pesimälajistoon, mutta katosi vainon ja laajamittaisen munien keruun takia 1930-luvulle mennessä. Keskieurooppalaiset keräilijät maksoivat tuolloin paikallisille asukkaille huomattavia rahasummia lajin munapesueistä. Laji rauhoitettiin vuonna 1962, ja nykyään tunturipöllöjä tavataan Suomessa hyvin harvinaisena ja satunnaisena pesimälajina vain pohjoisimmassa Lapissa. Suomessa lajin kansalliseksi uhanalaisuusluokitukseksi arvioitiin vuonna 2000 "erittäin uhanalainen" ja vuonna 2010 "äärimmäisen uhanalainen".
Tunturipöllöt voivat pesiä vain siellä missä myyriä ja sopuleita on paljon. Pikkunisäkkäiden kannat vaihtelevat vuodesta toiseen ja tunturipöllöt joutuvat vaeltamaan jopa tuhansia kilometrejä ruokamaiden perässä. Koiraat ovat lumivalkeita, kun taas naaraiden ja nuorten yksilöiden väritys vaihtelee valkeasta tummiin juoviin.
EAZA, eli Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestö, johon myös Ähtäri Zoo kuuluu, otti kesällä 2021 tunturipöllöt mukaan EEP-suojeluohjelmaan, koska tunturipöllöjen määrä on merkittävästi vähentynyt luonnossa. Ohjelmaan kuuluvista lajeista pidetään kantakirjaa, ja niiden lisääntymistä sekä siirtymistä eläintarhojen välillä säädellään lajikoordinaattorin antamien ohjeiden mukaan. Tunturipöllöjen mukaanotto EEP-suojeluohjelmaan perustui siihen, että viime vuosina on huomattu niiden maailmankannan olevan huomattavasti pienempi kuin alun perin luultiin. Todettiin, että laji on maailmanlaajuisesti vaarantunut.
Tunturipöllökannan vähentymisen tarkkoja syitä ei vielä tiedetä, mutta yksi todennäköinen ja mahdollinen syy on ilmastonmuutos, joka kaventaa tämän kauniin, arktisen lintulajin elinympäristöjä. EEP-suojeluohjelman avulla eurooppalaisten eläintarhojen tunturipöllökanta pyritään pitämään elinvoimaisena, ja sen perimmäinen tarkoitus on mahdollistaa lintujen luontoonpalautukset tulevaisuudessa, mikäli tunturipöllöjen tilanne luonnossa heikkenee pahemmin. Ajatuksena on, että eurooppalaisten eläintarhojen tunturipöllökanta olisi geneettisesti mahdollisimman monipuolinen. Eli jos tunturipöllöjen vaikeudet jatkuvat ja niitä uhkaa sukupuutto, olisi lajikomiteassa olevilla eläintarhoilla terve kanta, jonka kautta voitaisiin mahdollistaa lajin luontoonpalautus.
Olennainen osa EEP-suojeluohjelmaa on myös selvittää villien tunturipöllöjen vähenemisen syitä tutkimustyön avulla. Lajikomitean jäsenet ovat eri puolilta Euroopan eläintarhoja, joissa on tunturipöllöjä. Komiteassa on Suomen lisäksi jäseniä mukana mm. Alankomaista, Isosta-Britanniasta, Tanskasta, Unkarista, Saksasta ja Portugalista. Lajikomitean tehtävänä on auttaa lajikoordinaattori Kirsi Pynnönen-Oudmania (Korkeasaari) eläintarhojen välisten siirtojen ja lisäännyttämisten suunnittelussa sekä kansainvälisessä tutkimustyössä.
EEP-suojeluohjelman tarkoituksena on auttaa säilyttämään lajin elinvoimaisuutta
Lajikomitean myötä tunturipöllöjen suojelemiseen tulee suunnitelmallisuutta
Lajikoordinaattori Pynnönen-Oudmanin yhtenä tehtävänä on ollut kerätä tieto jokaisesta Euroopan tarhoissa olevasta tunturipöllöyksilöstä: kuinka paljon niitä todellisuudessa on, mistä ne ovat tulleet, mikä niiden geneettinen kanta on jne.
Jotta tunturipöllön säilyvyys voitaisiin turvata, niin mahdollinen ensimmäinen askel on lajikomiteassa olevien eläinpuistojen tunturipöllöjen lisäännyttäminen. Näin lajin säilymiseen luonnossa tulisi suunnitelmallisuutta ja se olisi toteutettavissa. Ähtärin eläinpuistossa on tällä hetkellä neljä tunturipöllöä. Vanha pariskunta: Väinämöinen (koiras) ja Ahtisaari (naaras). Lisäksi eläinpuistossa on kaksi näiden poikasta – molemmat naaraita.
